Karate

Karate on lähtöisin Okinawalta, nykyisen Japanin eteläiseltä saarelta. Sen varsinaiset juuret tosin ovat hieman hämärän peitossa, ja syntyperään liittyykin paljon kansan suussa liikkuneita tarinoita, osa ehkä totta, osa taas tarua.

On kuitenkin yleisesti ajateltu, että Karaten juuret löytyvät muinaisesta Kiinasta ja Intiasta, ja näillä seuduilla asuneiden buddhalaisten munkkien fyysisistä harjoituksista. Karate nykymuodossaan kehittyi vasta 1900-luvulla. Kuten monet muutkin Aasian seuduilta kotoisin olevat fyysisten harjoitusten kautta kehittyneet lajit, myös karate kehittyi juuri itsepuolustustarkoitukseen. Okinawalaiset omaksuivat karaten puolustautuessaan kiinalaisia vastaan. Japani valloitti Okinawan 1600-luvulla, jonka myötä Okinawalla myös kiellettiin aseiden käyttö. Aseeton yhteiskunta edesauttoi okinawalaisten itsepuolustuslajien harjoittamista. Vaikka Okinawalla elettiin aseettomassa yhteiskunnassa, itsepuolustukseen kehitettiin myös muutamia aseita. Tosin kaikki nämä aseet olivat aika yksinkertaisia ja manuaalisia, eivätkä perustuneet tulivoimaan tai ruudin käyttöön. Aseet olivat lähinnä työkalun kaltaisia esineitä (mutta ei kuitenkaan työkaluja), kuten sai, nunchaku, tekko, timbei ja rochin. Karaten vuosisatojen aikana aseet menettivät oikeastaan merkityksensä, ja niiden käyttöä opeteltiin yhä vähenevässä määrin, muutamaa mestaria lukuun ottamatta. Karate on 1800-luvun puolivälistä alkaen ollut lähinnä aseeton laji. Tosin vieläkin on mahdollista opetella perinteisten aseiden käyttöä erillisenäkin oppiaineena.

Karate 1900-luvun oppiaineena

Karaten tehokas vaikutus fyysisen kunnon ja taistelutahdon kehittäjänä kiinnosti suuresti sotaan valmistautuvaa Japania 1900-luvun alussa. Samalla karate löysi tiensä Okinawalaisten koulujen liikuntaohjelmaan. 1920-luvulla karate esiteltiin myös Japanin pääsaarella, ja siitä tulikin valtaisa menestys. Näin karate myös saapui Japanin muille seuduille ja oppilaitosten ohjelmistoon laajemmalla skaalalla. Pääsaarella oli myös enemmän väestöä, joten karaten suosio laajeni valtavasti ja tuli tunnetuksi maanlaajuisesti. Pääsaarelle tultuaan karate myös hyväksyttiin budo-lajiksi, judon, aikidon ja kendon rinnalle. Karate ei alunperin ollut kilpailulaji, mutta suosion myötä tähänkin tuli muutos, ja modernin karaten isänä pidetty Gichin Funakoshi joutui antamaan asiassa periksi. Funakoshi alunperin esitteli hienosäätämänsä karaten Japanin pääsaarella. Funakoshi myös muokkasi karaten alkuperäisen kirjoitusasun tarkoittamaan ‘tyhjää kättä’. Tähän asiaan sekaantuminen ei tosin miellyttänyt karaten vanhoja Okinawalais-mestareita.

Sodan vaikutus karaten kehitykseen

Toinen Maailmansota oli osapuolesta riippumatta tuhoisa monella tapaa. Japani menetti sodassa lukuisia karate-mestareitaan, ja karaten lisäksi muidenkin budolajien opit taantuivat ja uhkasivat kadota kokonaan. Funakoshin 1939 perustama harjoitussali Tokiossa oli ensimmäinen virallinen karaten harjoituspaikka sodan alkupuolella. Sodalla oli toki positiivinen puolensa karaten leviämisessä, kun amerikkalaiset sotilaat kiinnostuivat karatesta ja veivät tiedon mukanaan amerikan mantereelle Toisen Maailmansodan jälkimainingeissa. Vasta 1960-luvulla karate rantautui eurooppaan kolmen japanilaisen mestarin mukana. Wadō-ryu-tyylisuunnan karate oli näiden mestareiden esittelemä laji, jota he rupesivat myös opettamaan eurooppalaisille heti seuraavana vuonna saapummisestaan. Shotokan-tyylisuunnan saapuessa eurooppaan sen suosio nousi muiden tyylisuuntien ohi, ja sillä on edelleen erittäin vahva jalansija eurooppalaisten harrastajien piirissä. 

Karaten tyylilajit

Karate oli yksinkertaisimmassa muodossaan kun sitä harjoitettiin vielä ainoastaan Okinawalla. Japanin pääsaarelle saavuttuaan karateen kehittyi nopeasti yli sata erilaista tyyliä. Tyylisuuntiin jakautuminen on tavanomaista itsepuolustuslajeille. Lajista riippumatta jokaisesta löytyy lukuisia versioita joita harjoitetaan alueittain. Tyylisuuntien erot näkyvät harjoittelijoiden asennoissa ja harjoitustavoissa. Suosituimpia tyylisuuntia näistä sadasta ovat Shōtōkan, Wadō-ryū, Shitō-ryū, Gōjū-ryū ja Shokokai. Tyylisuunnat vaikuttavat myös siihen, miten kilpailuihin, itsepuolustukseen ja vyöarvoihin suhtaudutaan. Fyysisten ja henkisten ominaisuuksien vaatimustasot myös eroavat tyylin mukaan. Yhteistä kaikille karaten tyylisuunnille on kuitenkin aina henkisen ja fyysisen kunnon symbioosi ja lajin taiteellinen ja hienostunut toteutus.

Karaten tyylilajit