Jousiammunta

Jousiammunta on hyvin vanha laji, sillä jousella ovat ampuneet melkein kaikki alkuperäiskansat, ja ensimmäiset kalliomaalaukset, joissa kuvataan metsästäjiä jouset kädessään ajoittuvat kymmenien tuhansien vuosien taakse. Aseena sitä on siis käytetty kauan. Jouset olivat joko pitkäjousia, joita tehtiin yhdestä puusta, tai monesta osasta koottuja yhdistelmäjousia. Pitkäjousta käyttivät sodassa englantilaiset armeijat vielä keskiajalla. Lappalaiset ja suomalaiset tekivät jousensa koivusta ja männystä, ja suomalaisia sotilaita pidettiin hyvin taitavina käsijousella ampujina 1500-luvulla.

Nykyään tietystikin jousta ja nuolta ei käytetä enää sota-aseena, tai edes metsästysaseena pahemmin, vaan jousiammunta on urheilumuoto, jossa kilpaillaan myös olympialaisissa. Pääkilpailumuoto on tauluammunta, jossa käytetään taljajousta, tähtäinjousta, pitkäjousta tai vaistojousta. Olympialaisissa taas ammutaan ainoastaan tähtäinjousella. Kun tähtäinjousella ammutaan, on ammuntamatka 70 metriä. Itse taulu on halkaisijaltaan 122 senttimetriä, ja siinä olevan kympin halkaisija 12 senttimetriä. Melkoista tarkkuutta siis vaaditaan! Muilla kuin tähtäinjousella ammuttaessa matka on 50 metriä. Tauluammunnassa löytyvät kilpailumuotoina henkilökohtainen kilpailu, joukkuekilpailu ja parikilpailu. Alkukilpailussa ammutaan 72 nuolta, ja parhaat pääsevät sitten pudotuskierroksille, joissa kaksi kilpailijaa mittelöivät keskenään, ja nämä kierrokset huipentuvat mitaliotteluihin. Otteluissa ammutaan 15 nuolta kolmen nuolen sarjoissa, tähtäinjousella 9-15 nuolta, ja jokaiselle jousityypille on oma pistelaskunsa.  On olemassa myös maastoammunta, jossa käytetään vaistojousta, taljajousta tai tähtäinjousta. Näissä ammunnoissa matkat voivat olla 5 metristä 60 metriin, ja taulut halkaisijaltaan 20 senttimetristä aina 80 senttimetriin. 24 ammuntapaikkaa sijaitsee tosiaan maastossa, ja alkukilpailussa niillä ammutaan 144 nuolta kahden päivän aikana. Pudotuskierroksille pääsee sitten 16 parasta kilpailijaa.

Välineet

Jousiammunnassa käytetään tietystikin jousta ja nuolia, ja joskus myös lisälaitteita kuten laukaisulaitetta. Jousi koostuu joustavasta kaaresta ja jänteestä, ja kun ampuja ikään kuin varastoi lihaksiensa energian jänteeseen jännittäessään jousta, siirtyy liike-energia taas vuorostaan nuoleen, joka laukaistaessa voi lähteä jopa 90 metrin sekuntinopeudella eteenpäin. Nuolet voidaan valmistaa monesta eri aineesta, esimerkiksi lasikuidusta tai alumiinista, ja nuolen voi halutessaan ostaa myös osina ja koota itse. Oleellisia ominaisuuksia nuolessa ovat jäykkyys ja pituus, ja jousen vetopituus taas riippuu ampujan koosta.

Kuinka harrastaa jousiammuntaa

Jousiammunta on lajina melko vaativa, sillä sen opettelu vaatii paljon aikaa ja pitkäjänteisyyttä. Siinä on pystyttävä keskittymään tilanteeseen täysin, ja osattava kontrolloida hermonsa. Se sopii toki kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta, mutta usein suositellaan harrastusta aloitettavaksi aikaisintaan kymmenvuotiaana, sillä vasta sen ikäisellä katsotaan olevan riittävä keskittymiskyky, ja voima jousen jännittämiseen. Jousiammunta kehittää hyvin paljon keskittymiskykyä ja myös kehonhallintaa. Kun harjoittelee, on pakko sulkea mielestään pois kaikki muut asiat.

Jousiammunta ei ole voimalaji, vaan tekniikkalaji, ja siksikin myös perinteikäs vammaisurheilulaji. Koska laji on myös rauhallinen liikuntaharrastus, sopii se siksi eläkeikäisillekin aivan siinä missä työikäisillekin. Hyvää vastapainoa se on nykyajan kiireiselle elämänrytmille ja sisätiloissa päätteen ääressä työskentelylle!

Aloittamiskynnys on jousiammunnassa melko matala. Vaikka välineitä tarvitaan, jos jonkinmoisia, ei niitä tarvitse aluksi hankkia omaksi, vaan jousiammuntaseuroilla on tarjota ohjausta ja lainavälineitä, ja näin pääsee ensin tutustumaan kunnolla tähän lajiin. Kannattaa siis ottaa yhteyttä lähimpään jousiammuntaseuraan, ja myös Suomen Jousiampujain Liitosta saa tietoa seuroista ja vaikkapa erilaisista tilastoista. Liitto koostuu noin 50 jousiammuntaseurasta, joita löytyy ympäri Suomen etelästä pohjoiseen, jokaisesta maakunnasta. Seurat järjestävät myös alkeiskursseja, ja kurssien ulkopuolellakin mielellään ohjaavat harrastuksen alkuun, jotta vältyttäisiin esimerkiksi epäonnistuneilta välinehankinnoilta, tai vaikkapa erilaisilta tekniikan sudenkuopilta. Joten jos jousiammunta harrastuksena on pyörinyt ja kaihertanut mielessäsi jo pitempään, kannattaa ainakin kysyä mahdollisuudesta kokeilla lajia. Kuka tietää, sinusta voi tulla seuraava Suomen Kyösti Laasonen tai Tomi Poikolainen!